Oli vuosi 2011. Olin stressaantunut ja laskin viikkoja, oikeastaan päiviä, äitiyslomani alkamiseen. Ajattelin, että sitten vihdoin minulla olisi aikaa rentoutua ja antaa aikaa itselleni. Miten hienosti maailmankaikkeus minua kuuntelikaan ja järjesti kaiken juuri niin kuin olin toivonut, ihan kirjaimellisesti vieläpä. Äitiysloma alkoikin 3 kuukautta ennen aikojaan, kun rakas poikamme päätti syntyä maailmaan, ihan yllättäen, kenellekään kertomatta.
Sitten oli aikaa (be careful what you wish for). Aikaa sairaalassa, aikaa kotona, aikaa pumpata maitoa, aikaa lukea kirjoja, aikaa olla ja opetella olemaan LÄSNÄ. Ei voinut tehdä mitään muuta kuin odottaa ja toivoa parasta.
Poikamme eli hengityskoneessa elämänsä ensimmäiset 7 viikkoa ja tämänkin jälkeen kesti vielä kuukausia, ennen kuin hengitys normalisoitui. Oli jos minkälaisia vekottimia ja happiviiksiä, olimme mieheni kanssa saaneet pikasairaanhoitajakoulutuksen lapsemme kotiutuessa masiinoiden kanssa. Jossain happisaturaatiolukemien ja maitopumppukoneen välillä ehti harakkakin käydä kylässä… Toinen lapsemme saapui maailmaan isoveljen ollessa vasta 1-vuotias. Miten sattuikaan, että pienellä prinsessallammekin oli ajoittaisia hengitysvaikeuksia. Tässä kohtaa aloin todella ymmärtää ympäristön, lähinnä oman itseni vaikutusta lapsiini. Jos minä en osaa hengittää, ei osaa lapsenikaan. Tämän oivalluksen jälkeen ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin toden teolla rauhoittua ja opetella olemaan, hengittämään.
Eihän se ollut helppoa, eikä ole vieläkään. Mutta harjoitus tekee mestarin – siihen on hyvä tuudittautua. Koko tämän prosessin aikana olen oppinut, miten tärkeä tehtävä hengityksellä on. Se saa meidät rentoutumaan ja olemaan nykyhetkessä, puhumattakaan puhtaista fysiologisista vaikutuksista! Hengittämämme happi menee suoraan soluihimme, mitä paremmin hengitämme, sitä paremmin elimistömme toimii. Niin yksinkertaista, ainakin sen pitäisi olla… Hengittäminen saa meidät myös tietoisiksi kehosta, omasta itsestämme ja olemuksestamme. Hengitys tuo meidät oman Korkeimman Itsemme ytimeen. Kun olemme kosketuksissa Sielumme kanssa, seisomme universumin näyttämöllä; mikä tahansa on mahdollista! Irene Hopkins mainitsee teoksessaan Kundaliinijooga (2002), että latinan kielen sana anima tarkoittaa sekä hengittämistä että sielua. Ne todella kulkevat käsi kädessä!
”Being aware oy your breath forces you into the present moment – the key to all inner transformation. Whenever you are conscious of the breath, you are absolutely present. You may also notice that you cannot think and be aware of your breathing. Conscious breathing stops your mind.”
– Eckhart Tolle
Näiden viisaiden sanojen siivittämänä tahdon toivottaa Sinulle ihanaa ja Rauhallista uutta vuotta. Hengitä itsellesi upea vuosi 2017!
ps. Kiitos lapseni, suuret Opettajani. <3
Tagged hengittäminen, hengitys, läsnäolo